Pokémon:
Alpha Sapphire
Pokémon Alpha
Sapphire on nimensä mukaisesti remasteroitu versio Sapphiresta, ja
vaikka pelillä on omat pienet ongelmansa, se parantaa etenkin
ulkoasullisesti todella paljon Sapphiresta sekä edellisestä Pokémon
pelistäni.
Alpha Sapphire alkaa
lähes samanlaisella introlla kuin kolmannen generaation pelit
aikoinaan, mutta jo ensimmäisillä sekunneilla huomaa kuinka paljon
peli on muuttunut vuosien varrella ulkonäöllisesti. Intro nostattaa
heti niskakarvat pystyyn ja peli suorastaan kirkuu nostalgiaa omalla
kohdalla. Pokémon pelien juonesta en oikein välitä, mutta Alpha
Sapphiren perusidea on kuitenkin sama kuin muissakin: voita 8 salia,
jonka jälkeen pääset haastamaan Elite Fourin, kouluttajien
eliittijoukon. Tämän ns. päätehtävän ohella pelissä pyörii
pahisjoukko nimeltä Team Aqua, joka yrittää kaikin keinoin saada
kauan sitten meren syvyyksiin vajonneen legendaarisen Pokémonin,
Kyogren, itselleen. Tottakai meidän sankari [insert your name here]
pelastaa maailman pahalta sekä tapaa matkalla muutamia uusia
ystäviä.
Juoni saattaa
vaikuttaa vähän vanhahtavalta sillä se on lähes yksi yhteen
replika alkuperäisestä, mutta etenkin loppupuolella esiintyvät
cutscenet ovat yhtä eeppisiä kuin ne olivat aikoinaan Gameboy
Advancella pelatessa, vaikkakin ero on merkittävä. Pokémonit ovat
myös täysin samat kuin Sapphiressa, joka ei ole lainkaan huono asia
sillä kolmannen generaation Pokémonit ovat minulle eniten mieleen.
Pokémon designit toimivat edelleen todella hyvin
kolmiuloitteisinakin, ja vaihtelua on paljon vähän hupsun
näköisestä Ludicolosta aina merten pahimpaan petoon Sharpedoon. 3.
generaatio toi mielestäni suurimman määrän hyvännäköisiä
Pokémoneja, ja kolmannessa generaatiossa on edelleenkin ainoat
startterit joista voin valita ihan minkä vain sillä yksikään ei
ole ylitse muiden (ulkonäöllisesti tai pelillisesti), ei edes
uutuutena tulevina Mega evoluutioina.
Pääjuonen läpäisyn
jälkeen AS:ssa on vielä Delta Episodet, jotka käytännössä lisää
peliin Emeraldin juonta. Delta Episode -sarja ei ole kovin pitkä,
mutta sen aikana pääsee kohtaamaan muun muassa legendaarisen
Rayquazan sekä Deoxyksen. Tämän jälkeen aukeaa vielä Battle
Resort jossa pääsee vielä haastamaan kouluttajia kehittääkseen
Pokémonejaan. Battle Resort ei kuitenkaan ole yhtä syvä ja
monipuolinen kuin Emeraldin Battle Frontier, mutta kyllä siellä sen
pari tuntia saa kulutetuksi. Kaikkeen pelissä itselläni meni n.80
tuntia, ja sanoisin että time well spent, mutta harmillisesti pelin
vaikeustaso on aivan liian matala verrattuna aikaisempiin joita olen
pelannut. Suurin syy on varmaan exp. Sharen uudistus, joka antaa
jokaiselle tiimin Pokémonille kokemuspisteitä tasaisesti. Tämän
takia tiimin jäsenet olivat lähes jatkuvasti ylikehitettyjä
verrattuna vastustajiin. Helppona ”fixinä” olisi toki ollut exp.
Sharen kytkeminen pois päältä, mutta kuka haluaa vaikeuttaa peliä
tietoisesti? (Varmaan aika moni…)
Alpha Sapphiressa on
itselleni uutena verkkomoninpelimahdollisuudet jotka ovat todella
hyvä lisä, sillä nyt Pokémoneja voi vaihtaa täysin
tuntemattomien henkilöiden kanssa jolloin vaihtokehitykset
helpottuvat huomattavasti. Tärkemmäksi itselleni kuitenkin
muodostui kaksintaistelut verkon välityksellä, sillä siellä
pääsee todella testaamaan taitojaan muita pelaajia vastaan ja
samalla oppii uusia taktiikoita. Tämän pelimuodon parissa vietin
vähintäänkin 15 tuntia aikaa, joka on mielestäni ihan
kiitettävästi.
Vaikka peli on
graafisesti uskomattoman hyvännäköinen käsikonsolipeliksi etenkin
otteluissa, niin ”overworldissa” on joitakin hassuja
pikkuongelmia jotka johtuvat lähinnä siitä, että peli ollaan
replikoitu mahdollisimman tarkasti alkuperäisestä Sapphiresta,
jolloin esimerkiksi kartan kaikki kulmat ovat samanlaisia neliöitä
kuten aina ennenkin, ehkä vähän pyöristetympiä. Hahmo liikkuu
sisätiloissa D-Padin mukaan edelleen joka on harmillista, mutta nämä
ovat vain pikkuseikkoja siihen nähden kuinka hyvältä peli muuten
näyttää.
Ääninäyttelyä ei
ole onneksi ängetty vielä Pokémoniin (Looking at you Zelda), mutta
pelin musiikit ovat aivan uskomattoman hyvän kuuloisia. En tiedä
onko syynä nostalgia, mutta alkuperäisen Sapphiren musiikit
uudelleennauhoitettuna kuulostaa aivan erittäin hyviltä.
Ehdottomasti parhaat Pokémon musiikit ehkä jopa koskaan.
Alpha Sapphire on
todella hyvin onnistunut remasterointi alkuperäisestä Sapphiresta
omista pikkuvioistaan huolimatta. Pelin parhaimpina puolina ovat
ehdottomasti kolmiulotteiset grafiikat, paras Pokémon valikoima sekä
uskomattoman hyvät musiikit. Peli kuitenkin kärsii hitusen siitä,
että alkuperäistä Sapphirea yritetään replikoida turhan
tarkkaan etenkin overworldissa, mutta sitten taas haastavuutta
ajatellessa ollaan lähdetty aivan omille teille. Kokonaisuutena
kuitenkin yksi lemppari Pokémonpeleistäni, ja suosittelen
ehdottomasti niille, jotka haluavat kokea Rubyn ja Sapphiren
uudestaan.
Hyvää
Todella kaunis
Kolmannen
generaation Pokémonit oma lemppari
Musiikki
Suht pitkä
Huonoa
Turhan helpohko
Overworld kärsii
remasteroinnissa
Arvosana:
8-9
Kommentit
Lähetä kommentti